Papillon on rotuna seurallinen ja aktiivinen koko perheen koira.
Luonteeltaan papillonit ova iloisia, vilkkaita, uteliaita ja sosiaalisia. Ne viihtyvät oman perheensä kanssa, mutta rakastavat myös vieraita. Papillonit soveltuvat hyvin myös lapsiperheisiin, on kuitenkin hyvä muistaa, että ne eivät ole kuitenkaan leluja. Pienestä koostaan huolimatta papillonit tarvitsevat hyvän peruskoulutuksen, arkitottelevaisuus on siis hyvä opettaa pennusta asti.
Pentuna nämä ovat joskus hyvinkin vallattomia, mutta aikuistuessaan hieman rauhoittuvat, toki iloinen ja valpas luonne säilyy koiran koko elämän.
Papillonit taipuvat hyvin monenlaisiin harrastuksiin. Suosituimpia harrastuksia rodun parissa taitaakin olla agility, rally-toko ja näyttelyt. Rodun kassa voi kuitenkin harrastaa myös paljon muuta, useampi yksilö harrastaa koiriensa kanssa mm. mejää, noseworkia, tokoa, koiratanssia jne. Ompa osa kouluttanut koirastaan itselleen myös kanttarellikoiran, josta on seuraa ja apua syksyn metsäretkillä.
Aktiivisen akoirana papillon vaatii liikuntaa, mutta osaa rauhoittua hyvin myös kotona. Papillonit jaksavat hyvin pidempiäkin lenkkejä ja kulkevat myös vaelluksilla mukana. Jos koiran kanssa lennkeilee pidemmin tai vaeltaa, on hyvä huomioida papillonin pohjavillaton turkki, jonka takia säänmukaiset vaatteet on hyvä olla myös pikkuystävälle matkassa.
Monet papillonit rakastavat leikkimistä ja leluja todella paljon, ja ovatkin helposti motivoitavissa leikillä. Papilloneissa on myös oivaa ainesta kaverikoira toimintaan. Meidän koirilla ei vielä virallisia kaverikoira-tunnuksia ole, mutta koirat kulkevat mukanani töissä kehitysvammaisten ryhmäkodissa, jossa piristävät asukkaiden mieltä.
Rotu soveltuu hyvin niin kerrostalo kuin maaseutu asumiseen. Kerrostalossa asuessa on erityisen tärkeää totuttaa koira pennusta asti yksinolemiseen ja rappukäytävästä kuuluviin ääniin, sillä rodussa on jonkinverran herkkähaukkuiia yksilöitä.
Sisäsiisteysopetus on hyvä aloittaa heti pennun ollessa pieni, rodussa esiintyy joissain määrin sisäsiisteysongelmia (merkkailua), moni koira kuitenkin oppii ajan kanssa sisäsiistiksi, kunhan vain omistajalla on kärsivällisyyttä. Jotkin urokset saattaa tarvita vieraissa paikoissa kyläillessä urosvyön, kun jalka tahtoo nousta herkästi.
Tämä sivusto on rakennettu Kennel.fi -kotisivujärjestelmällä.